Korona on ollut vahvasti läsnä iltapäiväkerhon arjessa mm. poissaolojen ja ryhmäjärjestelyiden osalta. Ryhmäjärjestelyitä on päädytty tekemään, jotta toiminta olisi koko ajan mahdollisimman turvallista lapsille ja perheille.
Ryhmä on ollut suuri, mikä on mahdollistanut paljon. Lähes aina on löytynyt leikkikaveri kaikille, mikä on tärkein asia viihtyvyyden kannalta. Yhteisiä leikkejä ei juurikaan ole ollut etenkään kevätkaudella sisätiloissa. Tämä on suurimmaksi osaksi johtunut siitä, että olemme jaotelleet ison ryhmän kahteen kerrokseen, jotta lähikontaktia ei olisi joka päivä niin monen lapsen kesken.
Ryhmiä on vaihdettu aina viikon välein ja molemmat ryhmät ovat saaneet touhuta joka päivä vuorotellen sekä ylä- että alakerrassa. Ulkona olemme touhunneet sitäkin enemmän etenkin nyt, kun ilma on lämmin ja maa kuiva. Talvella pulkkailimme paljon, mutta myös ultimaten heittoa ja polttopalloa on pelailtu pihapäivinä. Lunta olikin ihanan paljon ja talvipuuhailusta sai nauttia täysin rinnoin pitkään!
Keskeisiä asioita kiipeilyn, juoksemisen, majan rakennuksen ja temppuilun lisäksi ovat olleet mm. toisten huomioonottaminen, kannustaminen ja ärsytystilanteissa oikein toimiminen. Koska lapsia on paljon ja jokainen aivan oma yksilönsä, ei myöskään erimielisyyksiltä olla vältytty, vaan ne ovat ihan yhtä lailla osa arkeamme kuin vaikkapa välipalan syöminen. Siitä syystä olemme joka päivä harjoitelleet lasten kanssa sitä oikeaa ja toimivaa tapaa toimia niissäkin tilanteissa, missä ei olla samaa mieltä toisen kanssa ja toinen alkaa käymään hermoon. Tässä asiassa olemme käyneet paljon keskustelua niin lasten kuin myös tarvittaessa kodinkin kanssa.
Olen itse saanut todella iloisesti yllättyä miten työn siemenet ovat alkaneet tuottaa hedelmää ja onnistumisia. On ilo nähdä lapsen hyvä olo siitä, kun häntä pääsee kehumaan kuinka hienosti tuli aikuisen kautta selvittämään ristiriitatilannetta, vaikka aiemmin hän olisi ehkä oman käden kautta käynyt huitaisemassa tai sanomassa kurjasti harmituksissaan. Nämä ovat niitä pieniä isoja voittoja meidän kerhoarjessa.
Velmumestan iltapäiväkerhossa on lapsia hyvin eri ikävaiheissa. Nuorimmat ovat vasta 7 vuotta täyttäneitä ekaluokkalaisia, kun taas vanhimmat jo murrosikää odottavia 11-vuotiaita. Tähän ikähaarukkaan mahtuu paljon suuria tunteita ja vaikeutta hallita ja ymmärtää omia tuntemuksia sekä kehoaan. Silti kaikesta huolimatta olemme saaneet homman toimimaan upeasti ja näen, että lasten eri ikävaiheet ovat haasteiden mukana tuoneet myös äärimmäisen paljon laajempaa ymmärrystä ja hyväksyntää lasten kesken.
Itselleni kaikkein hedelmällisimpiä hetkiä ovat välipalahetket, jolloin lasten kanssa saa höpötellä kaikista hulluimmistakin aiheista! Silloin sana on vapaa kaikilla ja ajatus saa lentää juuri niin villisti kuin haluaa, toki pöytätavat huomioiden. Näissä hetkissä tulevat kaikkein eniten esille läsnäolon ja lapsesta kiinnostumisen tärkeys. Se kantaa pitkälle ja voi muuttaa jopa lapsen vähän kurjan päivän aivan super kivaksi! Välillä näistä lennokkaista mielenkiinnonkohteen keskusteluista saattaa poikia uusia hulvattomia leikkejä loppupäivälle.
Kyllähän tämä kerhoporukka on itselleni kuin toinen perhe. Vaikka haikealta tuntuu ajatella, että osan kanssa ei enää tulevana syyskautena nähdä, niin muistot heistä silti lämmittävät vielä vuosia eteenpäin. Kuinka iso merkitys jokaisella heistä on ollut omassa kehittymisessäni työssä sekä ihmisenä. Kuinka paljon ilon hetkiä heidän kanssa on vuoden aikana koettu. Suurimman osan kanssa onneksi saan jatkaa vielä syksyllä eikä lopullisia heippoja tarvitse vielä sanoa. Ja loppujen lopuksi onhan Mäntsälä pieni paikka. Kyllähän me vielä tavataan!
Kiteytän ip vuoden vielä muutamiin ydinsanoihin ja lauseisiin mitä on kaikkien lapsiperheiden hyvä pitää välillä enemmänkin mielessä:
#Lapset, #läsnäolo, #kiinnostu, #innostu, #jokainenonomayksilönsä, #kaikkikehittyyomaatahtia #annetaanlastenollalapsia #onnellinenlapsuus
Iltapäiväkerhon ohjaaja
Suski
